Ollaan oltu kuopuksen kanssa kotosalla kohta parisen viikkoa.
Hain jo maaliskuussa Kelalta erityisäitiysrahaa, mutta lisäselvityksien jälkeen se hakemus tavallaan lähti vasta 17.4. Siihen kun tarvitaan monelta taholta lausuntoja.
Olen siis varhaiskasvatuksessa töissä ja siellähän ei voi suojautua koronalta mitenkään…eikä miltään muiltakaan pöpöiltä toki. Käsiä pestään ahkerasti AINA, mutta silti ihan normioloissakin imasen kaikki mahdolliset virukset, jotka menee aina keuhkoputkiin ja parantuminen on hidasta.
Koronan suhteen (joka tarttuu enimmäkseen pisaratartunnalla, on vielä haastavampi suojautua ja raskaana ollessa se on riski sikiölle. Vaikkei meidän mitä luotettavin THL olekaan raskaana olevia virallisesti listannut riskiryhmään kuuluviksi. Muissa maissa raskaana olevat kuuluvat riskiryhmään, eli hyvä Suomi, hyvä THL !!
Anyway, koska tiedetään että mikä tahansa korkea kuumeinen infektio ja ihan tuikitavallinen hengitystieinfektio LISÄÄ keskenmenon ja sikiövaurioiden riskiä, eiköhän koronakin sitä lisää.. sanoo THL mitä sanoo!
Kela noudattaa erityisäitiysrahan myöntämisessä varovaisuus periaatetta, jolloin pelkkä riski työssä altistumiselle voi olla syy erityisäitiysrahan myöntämiselle.
Aloitin siitä että kävin työterveyshuollossa juttelemassa asiasta ja lääkäri kirjoitti oitis B-lausunnon Kelaan. Hän kirjoitti työnantajalle myös vapaamuotoisen lausunnon, jossa suositeltiin että minut on siirrettävä pois lapsiryhmästä ja järjestettävä etä-tai muuta työtä lapsiryhmän ulkopuolella.
Työnantaja suhtautui asiaan hyvin ja hän kirjoitti oman lausuntonsa Kelaan. Ja tein lapsiryhmän ulkopuolella kaikkia mahdollisia hommia mitä päiväkodissa saattaa keksiä.
Neuvolasta piti saada vielä raskaustodistus, ja se osoittautui hankalimmaksi 😀 Lähinnä terminsä takia. No, järjestyi lopulta kuitenkin 🙂
Sitten vain kuumeisesti odottelemaan! ..Keskitin ajatukseni positiiviseen ja manifestoin sitä myönteistä päätöstä 🙂
Jos jollekulle ei ole manifestointi tuttu termi, niin tarkoittaa että ajattelee haaveilemaansa asian lopputulosta siten kuin haluaisi asian ratkeavan ja mielikuvissaan elää jo sitä aikaa että asia on ratkennut haluamallaan tavalla. Eli tässä tapauksessa kuvittelin mielessäni mitä kaikkea tekisimme kuopukseni kanssa sitten kotipäivinä KUN saisin myönteisen päätöksen ja millaista elämä sitten olisi ym. Toki yritin olla jalat maassa, mutta silti keskittää pääsääntöisesti ajatukseni positiiviseen 🙂
Olen saanut perusnegatiivisen kasvatuksen, joten helppoa tuo manifestointi ei minulle ole. Mutta opettelen 🙂 ja se KANNATTI! 🙂
Viikko siitä kun Kela oli vastaanottanut hakemukseni, ja liitteeni oli tehty MYÖNTEINEN PÄÄTÖS !!! 🙂 !!! 🙂 Uskomatonta! Ihanaa!
Tosin posti kulki hitaasti ja sain päätöksen vasta siitä viikon päästä, mutta ihan sama.
Päätös tarkoitti, että otin 3.5vuotiaan tyttäreni toki kotihoitoon päiväkodista. Ei olisi mitään järkeä että hän sitten kuskaisi ”pöpöjä” päiväkodin ja kodin välillä.
Sinällään erittäin haikeaa, koska hän RAKASTAA olla päiväkodissa ja rakastaa sekä hoitajiaan että siellä on hänen parhaat ystävänsä.
Mutta syksyllä sitten saa palata osa-aikaisena sinne, joskin siirtyy viereiseen ryhmään.. ISOJEN RYHMÄÄN 🙂
Alku oli ehkä vähän kankeaa tässä kotona olossa, otin jotenkin paineita kauheasti ja stressasin päiväjärjestystä ym.. mutta nyt kun tähän on totuttu ja asia sisäistetty, NAUTIN! Ihanaa saada olla kunnolla tyttäreni kanssa kaksin ja esikoiseni 17v kanssa myös. Hän on etäkoulussa ammattikoulusta ja toki koneen ääressä paljon. Mutta hänenkin kanssaan näkee ja ehtii jutella paljon enemmän <3 Ihanaa suoda näille aikaa nyt kunnolla, ennen kuin vauva syntyy. Sitten sitä ei niin jakamattomasti enää olekaan antaa..